***
LISÄYS 29.4.2010: JA TÄSSÄ SE NYT ON, VILLA SARKIA:
http://www.nuorenvoimanliitto.fi/villasarkia/Onnea!
sunnuntai 19. heinäkuuta 2009
Villa Sarkia -uutisointia (HS 5.7.09)
Hesarin (5.7. 2009) taannoinen pikku-uutinen Villa Sarkian perustamisesta:
Onnea!
Onnea!
lauantai 18. heinäkuuta 2009
Takautumia, osa 2 (Hailuoto)
Nyt ollaankin sitten ajassa peruutettu aina Hailuotoon saakka, niihin yöllisiin rantabileisiin, joiden henki materialisoitunee mutkattomimmin tässä otoksessa.
Juhlat johtivat myös seuraaviin sattumuksiin: osa porukasta kantoi Hailuodon hiekkaa hampaittensa välissä aina Helsinkiin saakka, yksi kännykkä unohtui dyynille (seuraavan päivän etsintäpartio sen onneksi löysi), kolme joukon vannoutuneista ei-lihansyöjistä haukkasi palasen "nagia"... ja mitä vielä.
No, tässä rannalla aamuyössä Pauliina:
Hostaajamme Tatu ja Jonna tandem-kapellimestaroivat:
Übertyylikäs NVL-kiertuelaukku liki hiekkaan hautautuneena:
Ja kyllähän me hiekan nielemisen ohella myös keikkailtiinkin Hailuodossa, nimittäin keskiviikkona 8.7. Ravintola Nassakassa. Siellä oli mainio meno, upea yleisö ja varsin villiksi äitynyt runokaraoke.
Tässä keikanjälkeiset jälkilöylyt bussissa:
Porukkaa oli Nassakassa ihan pipona, tälleen:
Runokaraoken voitti yksimielisesti (niin Katjan ja Mikon muodostaman asiantuntijaraadin kuin yleisönkin mielestä) Raili. Hän veti useamman runon, ja aivan omintakeisella tyylillä. Saimme kuulla mm. iskusananomaisen tulkinnan Mikon Kyklooppi-runosta, jonka ns. kertsi ("Tapan kärpäsiä") jäi hypnoottisesti soimaan päässä.
Tässä siis arvovaltainen Nassakka-raati ja sanataiteesta silminnähden nauttiva Erno:
Ja Katariina sekä Huutomerkki-Tuomo, bussin völjyssä Hailuotoon saapunut Kytkin-vieras Oulusta. Kameran takana M-T.
Laura S. ja Sanna haltioituneen tarkkaavaisina:
Katariina lukee runoja K18-tunnelmissa:
Ja Mikko seikkailuja Pussikaljaromaanista:
Kuulijoiden oksennusrefleksejä (kuulemma) kutkutellut tekstinluentani tarttui kameran videolle. Loppuhersyttelyt tässä. Aiheena ihan realistiset pilkkikalat, ei enää kurkussa muljahteleva kalanpäinen ja suomukorvainen, maatuskamekanismilla operoiva Hirvitys:
Katja luki myös, tällä kertaa viehkosta esikoisestaan, Surujenkerääjästä.
Ja huomioitiinpa Hailuodon-visiittimme myös Kalevassa, näillä sanoin:
Oulusta ja tiistaista 7.7. olisi tarkoitus jatkaa pers-edellistä matkaa. Njaah. Joskus sitten.
Juhlat johtivat myös seuraaviin sattumuksiin: osa porukasta kantoi Hailuodon hiekkaa hampaittensa välissä aina Helsinkiin saakka, yksi kännykkä unohtui dyynille (seuraavan päivän etsintäpartio sen onneksi löysi), kolme joukon vannoutuneista ei-lihansyöjistä haukkasi palasen "nagia"... ja mitä vielä.
No, tässä rannalla aamuyössä Pauliina:
Hostaajamme Tatu ja Jonna tandem-kapellimestaroivat:
Übertyylikäs NVL-kiertuelaukku liki hiekkaan hautautuneena:
Ja kyllähän me hiekan nielemisen ohella myös keikkailtiinkin Hailuodossa, nimittäin keskiviikkona 8.7. Ravintola Nassakassa. Siellä oli mainio meno, upea yleisö ja varsin villiksi äitynyt runokaraoke.
Tässä keikanjälkeiset jälkilöylyt bussissa:
Porukkaa oli Nassakassa ihan pipona, tälleen:
Runokaraoken voitti yksimielisesti (niin Katjan ja Mikon muodostaman asiantuntijaraadin kuin yleisönkin mielestä) Raili. Hän veti useamman runon, ja aivan omintakeisella tyylillä. Saimme kuulla mm. iskusananomaisen tulkinnan Mikon Kyklooppi-runosta, jonka ns. kertsi ("Tapan kärpäsiä") jäi hypnoottisesti soimaan päässä.
Tässä siis arvovaltainen Nassakka-raati ja sanataiteesta silminnähden nauttiva Erno:
Ja Katariina sekä Huutomerkki-Tuomo, bussin völjyssä Hailuotoon saapunut Kytkin-vieras Oulusta. Kameran takana M-T.
Laura S. ja Sanna haltioituneen tarkkaavaisina:
Katariina lukee runoja K18-tunnelmissa:
Ja Mikko seikkailuja Pussikaljaromaanista:
Kuulijoiden oksennusrefleksejä (kuulemma) kutkutellut tekstinluentani tarttui kameran videolle. Loppuhersyttelyt tässä. Aiheena ihan realistiset pilkkikalat, ei enää kurkussa muljahteleva kalanpäinen ja suomukorvainen, maatuskamekanismilla operoiva Hirvitys:
Katja luki myös, tällä kertaa viehkosta esikoisestaan, Surujenkerääjästä.
Ja huomioitiinpa Hailuodon-visiittimme myös Kalevassa, näillä sanoin:
Oulusta ja tiistaista 7.7. olisi tarkoitus jatkaa pers-edellistä matkaa. Njaah. Joskus sitten.
Juttu Aamulehden Valo-liitteessä (10.7.2009)
Kuopion paneelissa ("Keskus/periferia", 5.7.) metropoleja rapsakkaasti puolustanut ja Tampereella syntynyt Jarkko Tontti - alias Mr. Jacasser? - pääsi levittämään kirjallisen kiertue-elämän ilosanomaa Aamulehden Valo-liitteen kolmossivulle 10. 7. 2009!
perjantai 17. heinäkuuta 2009
Keskisuomalainen (14.7.2009) Humanismi-paneelista
Mutta mitä se on? Nuoren Voiman Liiton kesäkiertueella pohdittiin nykyhumanismin olemusta
Näin otsikoi Keskisuomalainen juttunsa Nuori Voima -lehden humanismiaiheisesta paneelikeskustelusta, joka pidettiin Jyväskylän Kirjailijatalolla perjantaina 10.7.2009.
torstai 16. heinäkuuta 2009
Takautumia, osa 1 (Helsinki, Orivesi, Mänttä, Jyväskylä)
Joskus on mukavampaa elää kuin kirjoittaa. Tai: nauraa naputtelun sijaan. Enpäs nimittäin ole ikiaikoihin nauranut niin kippurassa, kuola poskella, hyperventiloiden ja vedet silmissä kuin tällä reissulla! Maksantreenauksen ohella siis vatsalihaksetkin ovat saaneet harjoitusta.
Nyt, kun on pari lepopäivää takana, tänne uskaltaa ehkä taas tulla. Jos vaikka kuvia laittas. Vaikkapa nurinkurisessa aikajärjestyksessä.
Kuten Sanna-karhu jo kertoi, vietimme Kytkin-karonkan asiaankuuluvasti Mechelininkadun Laiskassa Karhussa. Toiminnanjohtajamme teki kiertuejulisteeseen lisäyksen, jonka voi zoomata oheisesta kuvasta.
(No, siinä lukee että "12.7. Helsinki, Laiska Karhu, paneelikeskustelu uuden kirjallisuuden separaatioahdistuksesta yms.")
Sitä ennen oltiin bussissa matkalla viimeisestä esiintymispaikasta, Orivedeltä ja Uuden kirjallisuuden päiviltä, kohti Helsinkiä. Ernolla on yhä katse tiukasti tiessä:
Btw, Oriveden spiikkauksissa Kytkin-kiertue muuttui kahteen otteeseen "kesärunokiertueeksi", mikä hämmensi ainakin allekirjoittanutta, joka lukea luikautti paikalla proosaa. No mutta. Mitäpä tuosta. Kytkin kakkosessa voidaan vetää genrejä turpiin oikein kunnolla: luetaan esseitä, aforismeja, polkkausjuurnalismia on-line, siinä kirjoitellessa...
Lauantaina 11.7. Mäntän täpötäydessä auditoriossa runojaan lukivat Jarkko (jolla oli myös kunnia päästä Aamulehden viikkoliite Valoon kiertuettamme esittelemään, check this out)...
...Pauliina...
...Eino (jonka vavahduttava esitys sai vedetkin mystisesti liikkumaan vesikannuissa)...
...Vilja-Tuulia (joka kytkeytyi Kytkimeen perjantaina Jyväskylässä, ja jonka kuulaan hehkeä olemus ihastutti meitä muita, jotka olimme rypistyneet ja ryttääntyneet kiertueella jo viikon verran)...
...sekä Sanna ja Katariina, joiden kohdalla tämä nimenomainen kamera päätti jostain syystä jättää tarkennukset tekemättä.
Sanna ja Pauliina ehtivät muuten tutustua myös paikalliseen "isukkiin". Sedän ilme oli hallusionaationpinkeä, ja kajarista kajahtavat jutut muisteluita iciwanhaan malliin. Tämä aavistuksen pelottava pappa siis löytyi Serlachius-museon alakerran lapsinäyttelystä:
Kamera piti oma-aloitteisesti vapaapäivän perjantaina 10.7. Jyväskylässä, jossa paneloitiin humanismista "Marsun" johdolla, ja luettiin runoja. Ja notkuttiin vihdoin ja viimein siellä Vakiopaineessa, josta puhuttiin jo helmikuusta alkaen ("Sinne täytyy ainaskin päästä") ja joka olikin hikinen ja hieno paikka.
Paneelista jotain sentään tallentui Keskisuomalaisen lehtijuttuun. Sen voi lukea täällä.
Nyt, kun on pari lepopäivää takana, tänne uskaltaa ehkä taas tulla. Jos vaikka kuvia laittas. Vaikkapa nurinkurisessa aikajärjestyksessä.
Kuten Sanna-karhu jo kertoi, vietimme Kytkin-karonkan asiaankuuluvasti Mechelininkadun Laiskassa Karhussa. Toiminnanjohtajamme teki kiertuejulisteeseen lisäyksen, jonka voi zoomata oheisesta kuvasta.
(No, siinä lukee että "12.7. Helsinki, Laiska Karhu, paneelikeskustelu uuden kirjallisuuden separaatioahdistuksesta yms.")
Sitä ennen oltiin bussissa matkalla viimeisestä esiintymispaikasta, Orivedeltä ja Uuden kirjallisuuden päiviltä, kohti Helsinkiä. Ernolla on yhä katse tiukasti tiessä:
Btw, Oriveden spiikkauksissa Kytkin-kiertue muuttui kahteen otteeseen "kesärunokiertueeksi", mikä hämmensi ainakin allekirjoittanutta, joka lukea luikautti paikalla proosaa. No mutta. Mitäpä tuosta. Kytkin kakkosessa voidaan vetää genrejä turpiin oikein kunnolla: luetaan esseitä, aforismeja, polkkausjuurnalismia on-line, siinä kirjoitellessa...
Lauantaina 11.7. Mäntän täpötäydessä auditoriossa runojaan lukivat Jarkko (jolla oli myös kunnia päästä Aamulehden viikkoliite Valoon kiertuettamme esittelemään, check this out)...
...Pauliina...
...Eino (jonka vavahduttava esitys sai vedetkin mystisesti liikkumaan vesikannuissa)...
...Vilja-Tuulia (joka kytkeytyi Kytkimeen perjantaina Jyväskylässä, ja jonka kuulaan hehkeä olemus ihastutti meitä muita, jotka olimme rypistyneet ja ryttääntyneet kiertueella jo viikon verran)...
...sekä Sanna ja Katariina, joiden kohdalla tämä nimenomainen kamera päätti jostain syystä jättää tarkennukset tekemättä.
Sanna ja Pauliina ehtivät muuten tutustua myös paikalliseen "isukkiin". Sedän ilme oli hallusionaationpinkeä, ja kajarista kajahtavat jutut muisteluita iciwanhaan malliin. Tämä aavistuksen pelottava pappa siis löytyi Serlachius-museon alakerran lapsinäyttelystä:
Kamera piti oma-aloitteisesti vapaapäivän perjantaina 10.7. Jyväskylässä, jossa paneloitiin humanismista "Marsun" johdolla, ja luettiin runoja. Ja notkuttiin vihdoin ja viimein siellä Vakiopaineessa, josta puhuttiin jo helmikuusta alkaen ("Sinne täytyy ainaskin päästä") ja joka olikin hikinen ja hieno paikka.
Paneelista jotain sentään tallentui Keskisuomalaisen lehtijuttuun. Sen voi lukea täällä.
keskiviikko 15. heinäkuuta 2009
Kytkin virtuaalitilassa
Kytkin-kiertue - vai rohkenisimmeko puhua jo nyt Kytkin I -kiertueesta? - on saatu onnelliseen päätökseen. Mutta Kytkin-blogi ei suinkaan tähän hiljene, vaan tästä jatkaa Virtuaalikytkin.
Blogi täydentynee säännöllisen epäsäännöllisin välein muisteluksista, raporteista, valokuvista, äänitallenteista, videoklipeistä ja sen sellaisesta. Ja toivottavasti myös lukuisista kommenteista.
Eilisessä Keskisuomalaisessa (14.7.) oli muuten iso juttu Nuori Voima -lehden neljännestä, Jyväskylässä pidetystä paneelista, jonka aiheena oli "Humanismi", lehden uusimman teemanumeron mukaan. Jutun voi lukea täällä.
Blogi täydentynee säännöllisen epäsäännöllisin välein muisteluksista, raporteista, valokuvista, äänitallenteista, videoklipeistä ja sen sellaisesta. Ja toivottavasti myös lukuisista kommenteista.
Eilisessä Keskisuomalaisessa (14.7.) oli muuten iso juttu Nuori Voima -lehden neljännestä, Jyväskylässä pidetystä paneelista, jonka aiheena oli "Humanismi", lehden uusimman teemanumeron mukaan. Jutun voi lukea täällä.
maanantai 13. heinäkuuta 2009
Kuvamuisti palailee pätkittän
Voi olla, ettei tältä kiertueelta palatakaan.
Koska Moskova oli eilen kiinni, tanssimme Helsingin Laiskaan Karhuun.
Oli vain yksi, kiertueenjälkeinen ongelma: meistä on viikon aikana kehittynyt joukko joka ei aivan helposti kykene hankkimaan aamupalaansa, eikä varsinkaan syömään sitä ilman muita unisia Kytkinläisiä. Onneksi meillä on toiminnanjohtaja: Laura kutsui meidät luokseen loisteliaalle aamiaiselle.
Tällä neljän tunnin aamiaisella katsottiin satoja riemastuttavia valokuvia sekä Martti-Tapion, nyttemmin ”Marsun”, kuvaamaa järisyttävän todentuntuista videomateriaalia, jota on todella paljon. Suurkiitos Marsulle joka ei laskenut kameraa käpälistään, ja ahkeralle kuvausassistentille Laura L:lle joka kengänkorot Hailuodon hiekkaan uponneina raahasi kuvausvälineistöä, tyylillä.
Tässä on kuva öisestä Hailuodosta. Hyönteispyydys houkutti ensin paikalle Martti-Tapion, joka jäi tunneiksi sateeseen vaanimaan kameran houkuttelemia kirjailijoita. Muutama tarttui syöttiin: yksi pyrähti puuhun, räpytteli siinä pitkän aikaa kirjansa ihmeellisiä sivuja, toinen oli valoa vasten musta ja kaiken onnellisesti unohtanut, muut taisivat levätä taas makuupussikoteloissaan. Mutta Martti-Tapio oli saanut vangittua jotain: tuo työn uuvuttama kameramies löytyi aamulla keittiöstä tietokoneen ja kameran piuhoihin väsähtäneenä, kloroformilla ei ollut juurikaan osuutta asiaan. Vaikka liikkuvaa yökuvaa ei heti saatu blogiin kaikista Marsun yrityksistä huolimatta, niin kyllä se tallennettua saatiin. Niin kuin koko muukin kiertue. Siellä se on jossain.
Mutta mistä lähtee seuraava Ernon ajama bussi?
sunnuntai 12. heinäkuuta 2009
Tanssiva Karhu Mäntässä
Edelliseen kirjoitukseen viitatakseni: Kävi nyt kuitenkin niin, että Tanssivaa Karhua ei kerta kaikkiaan ollut kieltäminen Esiintymästä Mäntän Myöhemmässä Yössä.
Mokkula Veenukseen
Karaokessa olisi ollut tarjolla joitakin osuvia kappaleita, kuten Pliis viis kaljaa, Siiderihai ja Erno, maanteiden kuningas. Alinomainen esiintyminen on kuitenkin vienyt pahimmat stagehingut, joten tv:n kokoinen hanuri jäi haaveeksi.
Hyvää iltaa Mänttä
Kuvan nainen lauloi karaokea Mäntässä. Ensimmäiseksi kuultiin kappale Jokainen päivä on liikaa.
Se ei kuitenkaan kuvaa tunteitani kiertueen suhteen. Jos olisin laulanut sen englanniksi: Killing me softly, se olisi voinut ilmaista jotakin.
Aikaisemmin päivällä luennat menivät mainiosti. Kaikki olivat rauhallisia, rauhoitettuja, rauhoittavia. Paikka ja yleisö mahdollistivat tunteen intensiivisestä yhteydestä.
Myöhemmin karaokessa kuultiin myös Eternal Flame ja Take on me, jotka molemmat omistin rakkaille kytkinläisille. He ovat sytyttäneet ikuisen liekin ja kiskaisseet reissulle sarjakuvaan. Tai siis runo- tai proosakirjaan.
lauantai 11. heinäkuuta 2009
Kytkin vetelee viimeisiään
.jpg)
Huomenna viimeiset esiintymiset, Orivedellä klo 15. Mutta nyt viimeinen ilta, Mäntän paikallisessa. Tässä tuttu naama Jyväskylän illasta, tatuointiliikkeen ikkunassa.
Sitä tässä on kyllä pohdittu, että kuka, kuka ihme oli mennyt tatuoimaan Ritarin Ässän itseensä? Kuka tunnustaa?
Teinix
Moicca!!!!
Tässä on VeeTee. Luin Saksista runoja ja sit lupasin kirjottaa tänne jotain. Mun piti kadota kohti Pieksämäkeä vuokramökille paahtuun mutta niinqu näkyy täällä sitä ollaan Vakiopaineen jälkeen Mänttään lähtötunnelmissa. Kiertuebussissa matkustamista ei voi kuulemma missata joten sillä Mänttään ja yleisillä kulkupeleillä takaisin. Hulluu?!
Jyväshyvä esitteli vuotavia viinitynnyreitä, kesäheilimöintiä Kirjailijatalon kuistilla ja runoilijoita eri asennoissa. Paneelia kuunnellessa ajattelin että ehkä aina vaan voisin kuunnella vuorotellen paneeleita ja runoja jos olisi kesä ja samalla lailla limittäiset koivunoksat niinqu today ikkunan takana. Kata kun se luki runoja oli tajuttoman kaunis, ja "Laura Lindstedtin turkoosit sukkahousut" oli chic ( & kuulostaakin muute iha novellin nimeltä).
Supistiin ja sipistiin siinä sit kaikkien tyyppien kans juttuja mitä ne oli tehny viikon aikana. Tuli sellanen hyvä olo siitä että oli täällä mukana vaicca vaa hetken verran.
Moicca taas!!!
THE END
Tässä on VeeTee. Luin Saksista runoja ja sit lupasin kirjottaa tänne jotain. Mun piti kadota kohti Pieksämäkeä vuokramökille paahtuun mutta niinqu näkyy täällä sitä ollaan Vakiopaineen jälkeen Mänttään lähtötunnelmissa. Kiertuebussissa matkustamista ei voi kuulemma missata joten sillä Mänttään ja yleisillä kulkupeleillä takaisin. Hulluu?!
Jyväshyvä esitteli vuotavia viinitynnyreitä, kesäheilimöintiä Kirjailijatalon kuistilla ja runoilijoita eri asennoissa. Paneelia kuunnellessa ajattelin että ehkä aina vaan voisin kuunnella vuorotellen paneeleita ja runoja jos olisi kesä ja samalla lailla limittäiset koivunoksat niinqu today ikkunan takana. Kata kun se luki runoja oli tajuttoman kaunis, ja "Laura Lindstedtin turkoosit sukkahousut" oli chic ( & kuulostaakin muute iha novellin nimeltä).
Supistiin ja sipistiin siinä sit kaikkien tyyppien kans juttuja mitä ne oli tehny viikon aikana. Tuli sellanen hyvä olo siitä että oli täällä mukana vaicca vaa hetken verran.
Moicca taas!!!
THE END
perjantai 10. heinäkuuta 2009
Oh, sweet home
Kivuliaan aikaisen herätyksen jälkeen matkasimme tänään suolaisen ihastuttavasta Hailuodosta Jyväskylään, ja tämä varhaisena iltapäivänä tapahtunut kotikonnulle saapuminen kirvoittaa minustakin vihdoin kirjoituksen.
Lehvästön varjostama kirjailijatalo otti meidät vastaan kotoisana kuten aina. Humanismi-paneelissa Laura Lindstedt, Anna Helle, Hannu Waarala ja Risto Niemi-Pynttäri keskustelivat tempaavasti aiheestaan aina strukturalismista Hitlerin perunamuusiin. Runoklubilla taasen kuultiin voimallista, tasapainoista ja kiehtovaa luentaa viiden runoilijan suusta - Pauliina, Aki, Eino, Katariina ja virkistävä kiertuetulokkaamme Vilja-Tuulia lausuivat tekstejään.
Parhaillaan nautimme viinistä ja kohottavasta keskinäisestä seurasta terassin sateesta märkien mattojen päällä. Kaupungin keskipiste Vakiopaine meitä epäilemättä odottaa. On niin hyvä olla täällä.
Lehvästön varjostama kirjailijatalo otti meidät vastaan kotoisana kuten aina. Humanismi-paneelissa Laura Lindstedt, Anna Helle, Hannu Waarala ja Risto Niemi-Pynttäri keskustelivat tempaavasti aiheestaan aina strukturalismista Hitlerin perunamuusiin. Runoklubilla taasen kuultiin voimallista, tasapainoista ja kiehtovaa luentaa viiden runoilijan suusta - Pauliina, Aki, Eino, Katariina ja virkistävä kiertuetulokkaamme Vilja-Tuulia lausuivat tekstejään.
Parhaillaan nautimme viinistä ja kohottavasta keskinäisestä seurasta terassin sateesta märkien mattojen päällä. Kaupungin keskipiste Vakiopaine meitä epäilemättä odottaa. On niin hyvä olla täällä.
Humanismin muna
Kiertueväki on tänään viettänyt vapaapäivää. Spontaaneja paneelikeskusteluja, tai paneelikeskusteluita, on silti pirskahdellut pitkin päivää. Erityisesti keskustelua on herättänyt puheenjohtaja Eino Santasen mukanaan kanniskelema muna, jonka tällä haavaa arvellaan herättävän vielä keskustelua.
- Se on humanismin muna, puheenjohtaja mynisee.
Itse Hailuodosta sanottakoon, että hitto. Tämän lajin kauneuden kanssa loppuvat sanat aika nopeasti kesken, ja sellainen on tietysti kirjailijanplantuille ihan oikein. Talletamme tämän kaiken sydämeen ja päätämme hetkeksi tästä tähän.
- Se on humanismin muna, puheenjohtaja mynisee.
Itse Hailuodosta sanottakoon, että hitto. Tämän lajin kauneuden kanssa loppuvat sanat aika nopeasti kesken, ja sellainen on tietysti kirjailijanplantuille ihan oikein. Talletamme tämän kaiken sydämeen ja päätämme hetkeksi tästä tähän.
"Hailuoto"
Hailuoto 08.07.09
Hailuodossa Nassakka-baarissa esiintyivät "kirjailija" Mikko Rimminen, lupaava kirjailija Katja Kettu, Laura Lindstedt ja Katariina Vuorinen. Tämän jälkeen runokaraoke, jonka juontajina toimivat "legendaarinen" Eino Santanen ja Nuoren Voiman Liiton toiminnanjohtaja "Laura Serkosalo". Ilta jatkui "hauskasti".
Runokaraoken kiistaton voittaja oli Raili. Raadin arvovaltaiset "jäsenet" kiittävät ja kumartavat myös muita esiintyjiä.
Hailuodossa Nassakka-baarissa esiintyivät "kirjailija" Mikko Rimminen, lupaava kirjailija Katja Kettu, Laura Lindstedt ja Katariina Vuorinen. Tämän jälkeen runokaraoke, jonka juontajina toimivat "legendaarinen" Eino Santanen ja Nuoren Voiman Liiton toiminnanjohtaja "Laura Serkosalo". Ilta jatkui "hauskasti".
Runokaraoken kiistaton voittaja oli Raili. Raadin arvovaltaiset "jäsenet" kiittävät ja kumartavat myös muita esiintyjiä.
torstai 9. heinäkuuta 2009
keskiviikko 8. heinäkuuta 2009
Paluu Snellmaninkadulle
Muun Kytkin-sakin painellessa Hailuodon hiekkarannoille Tontti lipeää. Jonninlaiset pakollisuudet työntävät minut Oulun session jälkeen junaan ja aamulla herään tuulisessa Reuna-Suomessa, Helsingissä, Snellmaninkadulla.Lupaan palata ruotuun. Mäntässä viimeistään tavataan.
Oulusta jää mieleen notta ensimmäisen kerran uskalsin lukea runoja kohta ilmestyvästä Jacasser-kokoelmasta. Ja paneelikeskustelu oli eläväinen, tutustuin Essi Kummuun, satoi.
Sellainen hyöty tästä on, että kotikontujen nopeampien yhteyksien ansiosta onnistuin lataamaan Youtubeen videopätkää Kuopion session järkkäämisestä. Täällä.
* * *
Ja tässä:
lönnrotin polvella
Leino-talon juhlista poistuessamme kuulimme yllättäviä faktoja suomalaisen kirjallisuuden esihämäristä. Kävi ilmi että Elias Lönnrot ja Eino Leino ovat asuneet eri aikoihin samaa Hövelön taloa. Asuinyhteyden vakuudeksi tarjoiltiin sukunimien yhteyttä Lönnrot-Lönnblom (myöhemmin Leino). Tästä linkistä innostuneena hyppäsin oman etunimeni oikeuttamana (yhteys Leinoon) suoraan kaukaisen sukulaiseni Eliaan polvelle asumaan. Leinosta viis, täällä me tuijotamme kuin kaksi samasta puusta veistettyä kiveä osana maisemaa.
Runokaraokea Hailuodon Nassakassa
Pitkän putken jälkeen panelistin vapaapäivä tänään. Sen sijaan tänään on yleisölle avoin runokaraoke Ravintola Nassakassa (Luovontie 150), ja ennen sitä tekstejään lukevat, kello 18 alkaen, Katja Kettu, Laura Lindstedt, Mikko Rimminen ja Katariina Vuorinen. Prosaistin vapaapäiväkin koittanee vielä, mutta ei siis tänään.
Näin ollen voi olettaa, että luvassa on taatusti uusia tulkintoja sekä uusia vastaanottoja, eiliseen paneeliin viitatakseni.
Hailuodossa siis!
Näin ollen voi olettaa, että luvassa on taatusti uusia tulkintoja sekä uusia vastaanottoja, eiliseen paneeliin viitatakseni.
Hailuodossa siis!
tiistai 7. heinäkuuta 2009
Uutuudesta ja muutoksesta
Uusi kirjallisuus ja sen vastaanotto (omaa alkupuheenvuoroani ja muuta poimittua)
Uuden eräs sisältö on muutos ja muutoksen eräs sisältö kriittisyys. Kun runouteen kohdistetaan muutokseen liittyviä toiveita, mukana on usein tietoisuus runon kuuluvuusalueen kapeudesta ja sen kielen erikoistuneisuudesta. Runo ei tavoita monia eikä sen viesti ole selkeä. Tällöin ajatellaan, että runouden tehtävä on toimia omalakisesti ja itsepäisesti. Monille runon olemassaolo on kritiikkiä sellaista yhteiskuntajärjestystä kohtaan, jossa runouden tila on kapea ja jonka kutsuun runous ei varsinaisesti vastaa. Näennäisesti päinvastaisen mutta kuitenkin samansukuisen logiikan mukaan tradition jatkuvuuden vaaliminen vastustaa yhteiskunnassa itseisarvoisena pidettyä muutosta ja kasvua. Joka tapauksessa runon kriittisyys ja vaikuttavuus, sen mahdollisuus luoda toivottua uutta, on sen omalaatuisuuden jatkuvuudessa. Taidemuoto, jossa asuu kielen luonnollisuuden ja tavanomaisuuden ylittäminen, herättää toiveita toisenlaisesta hahmottamisesta.
Runouden omalakisuus merkitsee, etteivät sen tekijät ja vastaanottajat halua arvottaa sitä millä tahansa kriteereillä. Uutuus uutuuden vuoksi kuuluu niihin, joista usein kieltäydytään. Runouden kriteeriksi ei myöskään hyväksytä ulkoapäin ja ennalta asetettua oikeanlaista sanomaa. Kriteereiden karsimisen lopputuloksen voi esittää näin: yleisesti hyväksytty runon arvottamisen peruste on runon hyvyys. ”Hyvä runo” on pelkistetty, rajaamaton lausuma, jonka halutaan merkitsevän jotakin, intuitiivisesti. Tämä runo nyt vain on hyvä. Minusta se ei kuitenkaan ole pelkkää tautologiaa ja mystifiointia, vaan näen ”runon hyvyydessä” jonkinlaisen toiveen totuuden ja kauneuden välisestä yhteydestä. Runon onnistunut estetiikka on siis runon onnistunutta etiikkaa. Liikkuva ja monipintainen runo on liikkuva ja monipintainen maailmanhahmotus. Nautinnollisesti murtuva kieli on kriittisesti murtuva kieli. Toisen äänen vaikuttavuus on toisen äänen kuuluvuutta.
Hahmotan kaksi yhtä lailla perusteltua väitettä kirjallisuuden mahdollisuudesta synnyttää muutosta. Ensimmäisen mukaan kirjallisuuden olisi oltava murtavalla tavalla uutta, uusi maailmaan sopimaton kappale, jotta se voisi muuttaa mitään. Toisen mukaan kirjallisuus on aina sellaista inhimillistä toimintaa, jossa kulkee muutoksen mahdollisuus. Se on silloin tietoisuuden suoni, joka voi kuljettaa toisenlaisuutta vaikka ei korvaisi tai suorastaan tuhoaisi aikaisempaa itseään.
Maailmassa on varmasti jo kylliksi kirjallisuutta täyttämään ihmisten kirjallisuustarpeet. Mutta säilyäkseen inhimillisenä toimintana myös vanha kirjallisuus tarvitsee uutta kirjallisuutta.
Jokainen aika tarvitsee oman runoutensa. Ja runouden hävitessä jokin ikävä varmastikin olisi voittanut.
(Kuvassa myös eräänlainen paneeli, joka keskusteli Tossavaisen vintillä)
Sateinen Oulu
Nyt olemme keskustelleet uutuudesta ja maailmallisuudesta, vuorovaikutuksesta ja keskustelusta kirjallisuuden ympärillä. Tämä tapahtui Tähtitornissa, jossa oli runsaasti tilaa vertikaalisesti mutta vähemmän horisontaalisesti. Ihanan runsas sateen läpi saapunut yleisömme kuitenkin sijoittui yhteen tornin kerroksista aika mukavasti ja siinä puhuimme. Huomattiin, että uusi on vaikea laatusana. Mikään ei pysy uutena eikä uutta ehkä voi kutsua luokseen enempää kuin yllätystä. Vaikka joitakuita meistä saattoi hieman väsyttää, yleisö oli virkeää ja se on hyvä.
Sitten lukivat Sanna, Jarkko, Katja, Katariina ja Eino. Teksti kiemurteli kauniisti ylös portaita. Sekä julkaistuja että julkaisemattomia kannattaa lukea uudelleen ja uudelleen! Vain paranevat kuulemisesta.
Kuvassa panelistit Eino, Pauliina, Essi Kummu ja Paavo J Heinonen. Hieman yläviistosta, tornissahan olimme.
Eilen Kajaani, tänään Oulu
Muutama kommentti omista kokemuksistani kiertueen Kajaanin osuudesta:
Paneelikeskustelu kirjallisuuden performatiivisuudesta oli mielenkiintoinen. Ohjaaja Mikko Roiha kertoi dramaturgin työstä kaunokirjallisen tekstin kätilönä sen muuntuessa näytelmätekstiksi. Näyttelijät Hanna Ojala ja Esko Vatula kuvailivat suhdettaaan alkuperäistekstiin ja tekstin lihaksitulemisen prosesseja näyttämöllä. Derridakin mainittiin.
Sain itsekin maistiaisia kirjallisuuden performatiivisuudesta. Luin uutta, vielä julkaisematonta romaaniani Kieleke. Keskeneräisen tekstin julkisesti esittäminen on mieltä kuohuttavaa, mutta hyväksi itse prosessille. Monet tekstin painotukset ja rytmiin liittyvät seikat paljastuvat vasta ääneen luettaessa. Vastaantotto oli sen verran lupaava, että sen ohella kytenyt sisarteos Kätilön muistelmat saa jäädä toistaiseksi.
Illalla oli vuorossa juhla Eino Leinon talolla. Näimme myös kuuluisan Alkuperäisen Pylvään, ainoan Leinon synnyinkodista säilyneen elementin. Sen edessä herkistyimme ryhmäkuvaan. Valitettavaa on, ettei NVL ehtinyt osallistua perinteikkääseen Eino Leinon patsaan pesutapahtumaan. Sitä olikin mainostettu huomattavasti näyttävämmin kuin omaa tapahtumaamme Siriuksessa. Yhteistyötä kannattaa lähivuosina tiivistää.
Tällä hetkellä matkaamme kohti sateista Perämeren helmeä. Ilma on kylmä, jatsi soi ja tien varrelle oli tipahtanut taivaasta kuollut lokki. Kulttuurikaupunki Oululta lienee silti lupa odottaa paljon.
Jyrki Heikkisen alustus Kuopion Keskus/periferia -paneelissa
Keskus/Periferia
Kaikki kappaleet vetävät toisiaan puoleensa, tai kulkeutuvat toisiaan kohti. Tämä ominaisuus on kaikilla kappaleilla tai hiukkasilla, jotka ovat jotakin ainetta. Mitä suurempi on massa, sitä suurempi on vetovoima. Niin kauan kuin kappaleet ovat toistensa vetovoimakentässä, ne muodostavat kokonaisuuden, taikapiirin. Se, joka joutuu rajan yli, aloittaa matkan kohti suurta tuntematonta.
Mitä enemmän ainetta kasaantuu johonkin kohtaan, sitä enemmän tämä kohta vetää muuta ainetta puoleensa. Keskustassa on eniten ainetta, ja sen vuoksi se vetää reunoja puoleensa, ja kuumenee. Jos se kuumenee tarpeeksi, syntyy suuri määrä ylimääräistä energiaa, joka sinkoilee joka suuntaan. Se loistaa myös olemassaolon äärille, jossa on avaraa, hiljaista ja kylmää.
Keskusta kuluttaa kuitenkin koko ajan itseään muuttumalla energiaksi ja tätä tasapainovaihetta kestää vain aikansa. Lopulta keskusta luhistuu kokoon joko rauhallisesti, tai rauhattomien vaiheiden kautta.
*
Taiteilija joutuu kuulostelemaan aika ajoin omaa ääntään taustakohinaa vasten, ja tälläkin tavalla tunnustelemaan polkuaan ja etsimään paikkaansa. Miltä se ääni oikein kuulostaa, ja kantaako se ylipäätään mihinkään. Joskus tuolin narina peittää kaikki muut äänet alleen. Joskus, ehkä vähän harvemmin, puolison karjahtelu, lasten kiljunta ja moottoritien kumina ovat lievästi kannustavia elementtejä.
Kun sähkö on päällä ja työ alkaa sujua, ympäröivä maailma ikään kuin hämärtyy. Se pehmenee pois, ja olemassaolon ydin, maantiede ja kaikki aika löytyy käsilläolevasta työstä. Muuta ei ole, eikä muuta tarvita. Vai tarvitaanko.
Suomalaiset ovat levittäytyneet hämmästyttävän laajalle alueelle, osittain pakon edessä. Pohjoisen junassa asiasta saa hyvän käsityksen.
Eriparisuus ja vastakohdat ovat tärkeitä, ja tarvitaan ääriviivoja, jotta ovi erottuisi seinästä. Kontrasteja kaivataan nykyään ehkä enemmän kuin ennen, koska kaikki on muuttumassa niin sopivan kädenlämpöiseksi. Sauna kylmenee, jos politiikka unohtuu lauteilla. Punainen tarvitsee vihreän, pehmeä kovan ja taivas helvetin.
*
Laitapuolen asenne on aina kiinnostavaa taiteessa. Kuka on mistäkin syystä reunalla. Itselleni eristyneisyyden tunne ja ulkopuolisuus ovat tärkeimpiä tekemisen lähtökohtia. Eristyksissä olohan on myös eräänlaista periferiaa. Sanoilla ja kuvilla yritän tehdä tietä ihmisten luo.
Kun taiteilija kohtaa vastaanottajan, hän on olemassaolon keskustassa. Silloin taide tulee vuorovaikutussuhteessa todeksi ja asioilla on taas merkitystä.
Onko kaikki muu sitten periferiaa? Miksei voisi olla, kiireetöntä ja päivät täyttävää työskentelyä maaseutukartanossa, ja tietysti tasapainoista joutenoloa.
Kuitenkin taide merkitsee useimmiten ikävien asioiden tekemistä, taistelua mukavuudenhalua vastaan, menemistä sinne, minne ei haluaisi mennä.
*
Laumaeläimenä haluaisin ajatella, että kylmässä ja pimeässä yössä jokainen joutuu aina vuorollaan värjöttelemään lauman reunalla ennen kuin pääsee taas hetkeksi torkahtamaan joukon keskelle. Pitkä yö täällä murheen laaksossa voisi siis olla jatkuvaa kiertoliikettä, turvan ja lämmön jakamista tasapuolisesti kaikkien kesken.
Jyrki Heikkinen
Kaikki kappaleet vetävät toisiaan puoleensa, tai kulkeutuvat toisiaan kohti. Tämä ominaisuus on kaikilla kappaleilla tai hiukkasilla, jotka ovat jotakin ainetta. Mitä suurempi on massa, sitä suurempi on vetovoima. Niin kauan kuin kappaleet ovat toistensa vetovoimakentässä, ne muodostavat kokonaisuuden, taikapiirin. Se, joka joutuu rajan yli, aloittaa matkan kohti suurta tuntematonta.
Mitä enemmän ainetta kasaantuu johonkin kohtaan, sitä enemmän tämä kohta vetää muuta ainetta puoleensa. Keskustassa on eniten ainetta, ja sen vuoksi se vetää reunoja puoleensa, ja kuumenee. Jos se kuumenee tarpeeksi, syntyy suuri määrä ylimääräistä energiaa, joka sinkoilee joka suuntaan. Se loistaa myös olemassaolon äärille, jossa on avaraa, hiljaista ja kylmää.
Keskusta kuluttaa kuitenkin koko ajan itseään muuttumalla energiaksi ja tätä tasapainovaihetta kestää vain aikansa. Lopulta keskusta luhistuu kokoon joko rauhallisesti, tai rauhattomien vaiheiden kautta.
*
Taiteilija joutuu kuulostelemaan aika ajoin omaa ääntään taustakohinaa vasten, ja tälläkin tavalla tunnustelemaan polkuaan ja etsimään paikkaansa. Miltä se ääni oikein kuulostaa, ja kantaako se ylipäätään mihinkään. Joskus tuolin narina peittää kaikki muut äänet alleen. Joskus, ehkä vähän harvemmin, puolison karjahtelu, lasten kiljunta ja moottoritien kumina ovat lievästi kannustavia elementtejä.
Kun sähkö on päällä ja työ alkaa sujua, ympäröivä maailma ikään kuin hämärtyy. Se pehmenee pois, ja olemassaolon ydin, maantiede ja kaikki aika löytyy käsilläolevasta työstä. Muuta ei ole, eikä muuta tarvita. Vai tarvitaanko.
Suomalaiset ovat levittäytyneet hämmästyttävän laajalle alueelle, osittain pakon edessä. Pohjoisen junassa asiasta saa hyvän käsityksen.
Eriparisuus ja vastakohdat ovat tärkeitä, ja tarvitaan ääriviivoja, jotta ovi erottuisi seinästä. Kontrasteja kaivataan nykyään ehkä enemmän kuin ennen, koska kaikki on muuttumassa niin sopivan kädenlämpöiseksi. Sauna kylmenee, jos politiikka unohtuu lauteilla. Punainen tarvitsee vihreän, pehmeä kovan ja taivas helvetin.
*
Laitapuolen asenne on aina kiinnostavaa taiteessa. Kuka on mistäkin syystä reunalla. Itselleni eristyneisyyden tunne ja ulkopuolisuus ovat tärkeimpiä tekemisen lähtökohtia. Eristyksissä olohan on myös eräänlaista periferiaa. Sanoilla ja kuvilla yritän tehdä tietä ihmisten luo.
Kun taiteilija kohtaa vastaanottajan, hän on olemassaolon keskustassa. Silloin taide tulee vuorovaikutussuhteessa todeksi ja asioilla on taas merkitystä.
Onko kaikki muu sitten periferiaa? Miksei voisi olla, kiireetöntä ja päivät täyttävää työskentelyä maaseutukartanossa, ja tietysti tasapainoista joutenoloa.
Kuitenkin taide merkitsee useimmiten ikävien asioiden tekemistä, taistelua mukavuudenhalua vastaan, menemistä sinne, minne ei haluaisi mennä.
*
Laumaeläimenä haluaisin ajatella, että kylmässä ja pimeässä yössä jokainen joutuu aina vuorollaan värjöttelemään lauman reunalla ennen kuin pääsee taas hetkeksi torkahtamaan joukon keskelle. Pitkä yö täällä murheen laaksossa voisi siis olla jatkuvaa kiertoliikettä, turvan ja lämmön jakamista tasapuolisesti kaikkien kesken.
Jyrki Heikkinen
Tänään Oulu
Tänään on vuorossa Oulu. Tähtitornin kahvilassa - joka on muuten jo sinänsäkin kokemisen arvoinen paikka - paneelikeskustelu aiheesta "Uusi kirjallisuus ja sen vastaanotto" ja tuttuun tapaan tekstien lukua sen jälkeen.
Osoite on helppo: Linnasaari 1, Oulu. Aika: kello 18.00.
Paneelissa keskustelijoina Eino Santanen, Essi Kummu, Pauliina Haasjoki ja Paavo Heinonen.
Tekstejään lukevat tänään Sanna Karlström, Katja Kettu, Eino Santanen, Jarkkko Tontti ja Katariina Vuorinen.
* * *
P.S. Paavo J. Heinonen siis!
Osoite on helppo: Linnasaari 1, Oulu. Aika: kello 18.00.
Paneelissa keskustelijoina Eino Santanen, Essi Kummu, Pauliina Haasjoki ja Paavo Heinonen.
Tekstejään lukevat tänään Sanna Karlström, Katja Kettu, Eino Santanen, Jarkkko Tontti ja Katariina Vuorinen.
* * *
P.S. Paavo J. Heinonen siis!
maanantai 6. heinäkuuta 2009
Topi Sorsakoski BANNED!
Olemme kuunnelleet kiertuebussissa lähes nonstoppina Topi Sorsakosken kokoelmaceedeetä. Nyt se vaihtui Neil Youngiin. Syy: Iisalmen ABC:n lehtitelineessä lööpit kertovat, että "Topi haukkui vammaista". Ja sehän ei käy. Topi soittokieltoon siis!
Kajaaniin on matkaa noin 60 kilometriä.
Kohti Kajaania
Haikeana NVL-kiertue jätti taakseen Kuopion. Eilen illalla saapui Herra Tossavaisen ja hänen perheensä vieraanvaraisuuden piiriin vielä täydennys Helsingistä: Rimmisen Mikko. Ja tulihan eilen kehiteltyä Tossavaisella myös uusia yhteistyösuunnitelmia akselilla Kuopio-Helsinki. Niistä varmasti myöhemmin. Kuopiossa kun oltiin ei Puijon torniakaan voinut jättää väliin.
Bussin pysähdys tulossa aivan kohta: NVL:n hallituksen puheenjohtajaa Eino Santasta haastatellaan YLEn Ajantasa-ohjelmaan kello 14.00.
Sitten Kajaani: Ravintola Siriuksessa kello 18.30 paneeli aiheesta "Kirjallisuuden performatiivisuus", keskustelijoina näyttelijä Esko Vatula, lavastaja Markku Hernetkoski, koreografi ja näyttelijä Sonja Ryhänen, teatteriohjaaja Mikko Roiha, ohjaaja-näyttelijä Hanna Ojala ja meiltä Rimminen. Sen jälkeen tekstejään lukevat Laura Lindstedt, Katja Kettu sekä Katariina Vuorinen, joka siis liittyy porukkaamme nyt Kajaanissa.
Bussin pysähdys tulossa aivan kohta: NVL:n hallituksen puheenjohtajaa Eino Santasta haastatellaan YLEn Ajantasa-ohjelmaan kello 14.00.
Sitten Kajaani: Ravintola Siriuksessa kello 18.30 paneeli aiheesta "Kirjallisuuden performatiivisuus", keskustelijoina näyttelijä Esko Vatula, lavastaja Markku Hernetkoski, koreografi ja näyttelijä Sonja Ryhänen, teatteriohjaaja Mikko Roiha, ohjaaja-näyttelijä Hanna Ojala ja meiltä Rimminen. Sen jälkeen tekstejään lukevat Laura Lindstedt, Katja Kettu sekä Katariina Vuorinen, joka siis liittyy porukkaamme nyt Kajaanissa.
sunnuntai 5. heinäkuuta 2009
Herra Tossavaisen talossa
Oheisessa kuvassa kuskimme Erno. Hän aikoo kestää meitä vielä viikon.
Periferia versus keskus
Ensimmäinen Kytkin-paneeli pelitti eri mainiosti. Edustin urbanismia urhokkaasti vaikka jäinkin yksin, Jouni Tossavainen painoi päälle savolaisperifeerisella vimmalla. Totesin, että kulttuuriin tarvitaan kohtaamista lihassa (netti ei riitä) ja sitä pitää olla paljon. Jouni veisi meidät metsään. Katja Kettu ja Jyrki Heikkinen olivat hekin ehkä enemmän jounilaisia kuin jarkkolaisia.
M-T Kuuskoski lietsoi puhetta, hyvin.
Sitten päästiin itse asiaan josta kaikki olivat samaa mieltä. Runoja & proosaa, ääneen. Meitsi, Pauliina Haasjoki ja Laura Lindstedt.
Nyt Jounin luona ylenpalttisten tarjoiluiden keskellä. Jostain ilmestyy drinksuja joiden nimiä en osaa lausua. Puuh.
Lisäys 8.7.2009. Youtubessa nyt videopätkää session valmisteluista, täällä.
Kytkis tänään Kuopiossa
Minuuttien kuluttua Kytkin jatkaa Sysmän loistavasta "periferiakeskuksesta" - Matariston ihanan aamiaisen vahvistamana - kohti Savon suurta keskusta, Kuopijota. Tänään paneloidaan aiheesta "Keskus/periferia"!
Ohjelma:
Kello 15 aloitamme paneelikeskustelulla, johon osallistuvat Jyrki Heikkinen, Katja Kettu, Jouni Tossavainen ja Jarkko Tontti.
Sen jälkeen tekstejään lukevat Laura Lindstedt, Jarkko Tontti ja Pauliina Haasjoki
Paikka Kummin aitta, ravintola Kummisetä, Minna Canthinkatu 44.
Ohjelma:
Kello 15 aloitamme paneelikeskustelulla, johon osallistuvat Jyrki Heikkinen, Katja Kettu, Jouni Tossavainen ja Jarkko Tontti.
Sen jälkeen tekstejään lukevat Laura Lindstedt, Jarkko Tontti ja Pauliina Haasjoki
Paikka Kummin aitta, ravintola Kummisetä, Minna Canthinkatu 44.
lauantai 4. heinäkuuta 2009
Uoti!
Nyt on testattu ravintola Uoti, yhä Sysmässä. Runoun luenta oli... haasteellista. Etten sanoisi: RIEMASTUTTAVAA! Mikä tärkeintä, saimme AKTIVOITUA PAIKALLISIA. Sannan, Einon, Jarkon ja Pauliinan jälkeen kaksi (KAKSI!) polttariukkoa herkistyi lausumaan runoja. Toisen runon aiheena oli naisen sukupuolielin, toinen miehen sukupuolielimestä.
Ups. Melkein unohdin, että joku siellä lausui Ritari Ässä -runon. "Michael Knight is Allright!!!" Monta kertaa. Monta. Monta. Täysillä!! Ja heti perään kadulla leveiltiin, että "se meni niihin Hesan tyyppeihin ihan täysillä". Sysmä! Jee!
Ja sitten tanssittiin. Tuli myös Billie Jean. Tanssittiin. Kovasti.
Oi Sysmä!
Kipeän totta.
Matariston sauna
On olemassa jatkuvalämmitteisiä ja kertalämmitteisiä saunoja. Jatkuvalämmitteisessä kuuluvat palavan puun äänet alituisina ja salaperäisinä. Mutta kertalämmitteisessä on merkillisen hiljaista. Monet tuntevat savusaunan, keon, jonka alle mustuvina kömmitään. Mutta Matariston sauna on tyyppiä, jota lämmitetään pitkään ja jossa myös on savuhormi ja pelti. Löyly heitetään soikeasta luukusta kivien luokse. Sieltä se saapuu. Saunasta menimme lumpeiseen järveen. Huvimajassa kuuntelimme Kajaanin runoviikkojen lähetystä ja koettelimme omia runonlausujan hermojamme venäjäksi ja suomeksi. Sekä lauluksi. Vielä on jäljellä esiintyminen Uoti-baarissa. Toivomme sinne sekä odotettua että odottamatonta yleisöä.
Lukutilaisuus Sysmässä
Kytkimen ensimmäinen lukutilaisuus ehkä maailman kauneimmassa kirjakaupassa. Sanna Karlström lukemassa.
Sysmä 4.7. Villa Sarkia
Tänään klo 15 julkistettiin NVL:n ja Sysmän kunnan harvinaislaatuinen yhteistyöhanke. Sysmään perustetaan vuoden 2010 alussa ensisijaisesti nuorille kirjailijoille ja kirjallisuuden kääntäjille suunnattu työskentelyresidenssi Villa Sarkia. Yeah! Ohessa tilaisuudessa pitämäni puhe:
Puhe kirjailijatalo Villa Sarkian julkistustilaisuudessa 4.7.2009
Hyvät sysmäläiset!
Kun taidemaalari Marjatta Tapiola soitti minulle viime talvena ja kertoi ideastaan Sysmään perustettavasta kirjailijatalosta, riemastuin asiasta heti. Olemme Nuoren Voiman Liiton piirissä miettineet ja toteuttaneet erilaisia tapoja saattaa kirjailijoita, kirjallisuusihmisiä ja kirjallisuuden yleisöjä yhteen. Nuoren Voiman Liitto vaalii kirjallista kulttuuria, synnyttää keskustelua siitä ja sen ympärillä olevista asioista. Tämä on tähän mennessä tapahtunut lähinnä lehtemme ja erilaisten tapahtumien ja tilaisuuksien myötä, ja viime vuosikymmeninä lähinnä pääkaupunkiseudulla.
Vuoden 2010 alussa ovensa avaava kirjailijatalo Villa Sarkia on uusi avaus paitsi Sysmän kunnalle ja Nuoren Voiman Liitolle, myös suomalaiselle kirjailija- ja kääntäjäkunnalle. Talo mahdollistaa nuoremmille kirjailijoille ja kääntäjille pidempiaikaisen työskentelyjakson inspiroivassa ympäristössä. Suomessa tällainen hanke on harvinaislaatuinen. Meillä ei juurikaan ole maksuttomia työskentelyresidenssejä jotka on osoitettu suoraan kirjailijoiden ja kääntäjien käyttöön. Vielä vähemmän on residenssejä jotka on osoitettu ensisijaisesti nuoremmille tekijöille.
Kirjailijan ja kirjallisuuden kääntäjän työ on luonteeltaan sellaista että se vaatii rauhaa ja välillä myös irrottautumista arjen rutiineista ja tutuista ympäristöistä. Samalla tämä yksinäinen työ vaatii myös yhteisöä, kollegoja joiden kanssa vaihtaa ajatuksia omasta työstä, jakaa kokemuksia ja oppia muilta. Tällaiseen mahdottomalta tuntuvaan yhtälöön työskentelyresidenssi on loistava ratkaisu.
Villa Sarkia tulee majoittamaan kerralla neljästä viiteen kirjailijaa tai kääntäjää. He pääsevät työskentelemään yhteisössä joka ei sulje pois työn yksityisyyttä vaativaa luonnetta. Keskustelu ja omaan työhön keskittymisen mahdollisuus ovat siis saman aikaisesti läsnä.
Me Nuoren Voiman Liiton edustajat olemme tänään lähteneet Helsingistä 9 päivän mittaiselle valtakunnalliselle Kytkin-kirjallisuuskiertueelle. Kiertueemme tarkoitus on lukea ja esitellä nuorta kirjallisuutta ja keskustella siitä eri puolilla Suomea.
80 vuotta sitten Nuoren Voiman Liiton alkuaikojen kirjallinen ryhmä Tulenkantajat vaativat ikkunoita auki Eurooppaan. Me pyrimme katsomaan Euroopan ja muun maailman lisäksi myös muualle Suomeen. Haemme keskusteluyhteyttä ja yhteistyötä Helsingin ulkopuolisen kulttuurikentän, toimijoiden ja mahdollisten uusien yleisöjen kanssa. Meille tämä muun Suomen kulttuuri tarkoittaa myös muita paikkoja kuin Turkua tai Tamperetta.
Pääkaupunkiseutua pidetään usein elitistisenä ja itsetyytyväisenä kulttuurikeskittymänä, joka käy keskustelua lähinnä itsensä kanssa. Tämä oletus pitää harmillisen usein paikkansa. Kirjallisuutta ja kulttuuria on kuitenkin tietysti myös muualla. Täällä Sysmässä on pitkät ja arvokkaat perinteet musiikin ja kirjallisuuden saralla Suvisoiton ja Kirjakyläpäivien myötä. Tämän lisäksi vaikuttaa siltä että täällä on tahtoa entisestään rikastuttaa kulttuuritarjontaa, tehdä uusia, yllättäviäkin avauksia.
Sysmä olikin meille itsestään selvä kiertueen aloituspaikka. Täällä hakemamme dialogi on jo käynnistynyt, vuosi sitten joukko Nuoren Voiman Liiton runoilijoita esiintyi tässä samassa kirjakaupassa ja ensi vuoden alusta tämä yhteys saa konkreettisen, pysyvän muodon kirjailijatalo Villa Sarkiassa. Sen ansiosta keskustelu tulee jatkumaan nuorten kirjailijoiden ja kääntäjien säännöllisten kirjasto- ja kouluvierailujen sekä kirjallisuustapahtumien muodossa.
Villa Sarkia on paikka jossa Suomen nuorempi kirjallisuus kohtaa, tutustuu, ja on arvokkaassa kanssakäymisessä kuntalaisten ja paikallisten kulttuuritoimijoiden kanssa. Kirjallisuus syntyy paperille tai tietokoneelle, mutta aina konkreettisessa ympäristössä. Tämä konkreettinen paikka, Sysmä ja Villa Sarkia, eivät voi olla vaikuttamatta jollain tavoin tulevaisuudessa suomalaiseen kirjallisuuteen. En voi luvata läjäpäin oodeja Sysmälle, mutta aavistan että jollain tapaa nämä maisemat, täällä tavatut ihmiset, kuntalaiset ja residenssiasukkaat, ylipäätään paikan henki, tulevat näkymään tulevien vuosien kirjallisuudessamme.
Tästä hankkeesta on suuri kiittäminen Marjatta Tapiolaa, joka on idean äiti ja toiminut välittäjänä Sysmän kunnan ja Nuoren Voiman Liiton välillä.
Lopuksi haluan kiittää Sysmän kuntalaisia tällaisesta merkittävästä yhteistyömahdollisuudesta ja suuresta rohkeudesta, ja toivottaa Villa Sarkialle pitkää ikää!
perjantai 3. heinäkuuta 2009
Kiertuesää... tätäkö on tää?
Huomisaamuna Kytkin-bussi starttaa Tennispalatsin takaa. Suuntana on Sysmä. Mukavaa, tosin sää näyttää aika kuralta. Eilen oli uintikelit, nyt sataa. Jatko näyttää tältä:
Savo ja Itä-Suomi plus kympin paikkeilla, ja pilvenreunalta pukkaa pisaraa.
Mutta mikäpä tuossa. Villapaidat ja kaulahuivit matkaan mukaan. Ja kun vielä jättää uikkarit ja muut hellevermeet kotiin, niin sillä se aurinko taivaalle saadaan!
Savo ja Itä-Suomi plus kympin paikkeilla, ja pilvenreunalta pukkaa pisaraa.
Mutta mikäpä tuossa. Villapaidat ja kaulahuivit matkaan mukaan. Ja kun vielä jättää uikkarit ja muut hellevermeet kotiin, niin sillä se aurinko taivaalle saadaan!
Vajaa vuorokausi lähtöön!
Kytkin-kiertue alkaa huomenna Sysmästä, jossa esiinnymme klo 14 Sysmän kirjakaupassa. Klo 15 samassa paikassa Sysmän kunnan ja Nuoren Voiman Liiton yhteistyöhankkeen julkistus. Klo 22 toinen lukutilaisuus ravintola Uotissa. Samaan aikaan käynnissä Kirjakyläpäivät ja Suvisoitto! Ohjelmaa siis riittää.
Pakkailen tässä tavaroita, mitähän unohtuu?
Pakkailen tässä tavaroita, mitähän unohtuu?
keskiviikko 1. heinäkuuta 2009
Kajaanin 6.7. paneelikeskustelun uudet osallistujat
Kajaanissa 6.7. järjestettävän "Kirjallisuuden performatiivisuus" -paneelikeskustelun osallistujalista on muuttunut.
Aikaisemmin ilmoitetuista keskustelijoista Kirsi Saastamoinen, Tuomas Timonen ja Heikki Törmi ovat joutuneet peruuttamaan osallistumisensa. Heidän sijastaan paneelikeskusteluun osallistuvat lavastaja Markku Hernetkoski, näyttelijä Esko Vatula sekä näyttelijä-tanssija-koreografi Sonja Ryhänen ("lastenhoitovarauksella").
Muut paneeliin osallistujat ovat näyttelijä-ohjaaja Hanna Ojala, kirjailija Mikko Rimminen sekä ohjaaja Mikko Roiha.
Ja paneelissahan pohditaan sitten muun muassa sitä miten "sana tulee lihaksi"!
Aikaisemmin ilmoitetuista keskustelijoista Kirsi Saastamoinen, Tuomas Timonen ja Heikki Törmi ovat joutuneet peruuttamaan osallistumisensa. Heidän sijastaan paneelikeskusteluun osallistuvat lavastaja Markku Hernetkoski, näyttelijä Esko Vatula sekä näyttelijä-tanssija-koreografi Sonja Ryhänen ("lastenhoitovarauksella").
Muut paneeliin osallistujat ovat näyttelijä-ohjaaja Hanna Ojala, kirjailija Mikko Rimminen sekä ohjaaja Mikko Roiha.
Ja paneelissahan pohditaan sitten muun muassa sitä miten "sana tulee lihaksi"!
maanantai 22. kesäkuuta 2009
maanantai 15. kesäkuuta 2009
Kiertue-tiedote
Nuoren Voiman Liiton kesäkiertue ”Kytkin” suuntaa Suomen suveen
Nuoren Voiman Liiton kesäkiertue ”Kytkin” lähtee Helsingistä seikkailulle Suomen suveen. Tarkoituksena on keskustella kirjallisuudesta ja lukea sitä. Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen tasokkaan ja laajan kirjallisuuskiertueen esiintyjät ovat nuoremman kirjallisuutemme kärkeä.
Kuinka kiperä on keskustan ja periferian suhde? Onko uuden kirjallisuuden vastaanotto kohdallaan? Mitä kuuluu humanismille? Näistä ja muista ajankohtaisista aiheista puhutaan Nuori Voima lehden paneeleissa. Paneelien puheenjohtajana toimii lehden päätoimittaja Martti-Tapio Kuuskoski. Keskusteluihin osallistuu kiertueväen lisäksi paikkakuntien omia sekä kesätapahtumissa vierailevia taiteentekijöitä ja kulttuuriaktivisteja.
Runojaan ja proosaansa lukevat kirjailijat Pauliina Haasjoki, Vilja-Tuulia Huotarinen, Sanna Karlström, Katja Kettu, Laura Lindstedt, Mikko Rimminen, Aki Salmela, Eino Santanen, Jarkko Tontti sekä Katariina Vuorinen.
Kesäkiertuebussin ensimmäinen pysähdyspaikka on Sysmän Kirjakyläpäivät lauantaina 4.7. Matka jatkuu Kuopioon 5.7., Kajaanin Runoviikoille 6.7., Ouluun 7.7., Hailuotoon 8.7., Jyväskylään 10.7., Mäntän Kuvataideviikoille 11.7. ja Oriveden Uuden kirjallisuuden päiville 12.7.
Lisätiedot:
Toiminnanjohtaja Laura Serkosalo
laura.serkosalo@nuorenvoimanliitto.fi
puh. 044 2074650
Nuoren Voiman Liiton kesäkiertue ”Kytkin” lähtee Helsingistä seikkailulle Suomen suveen. Tarkoituksena on keskustella kirjallisuudesta ja lukea sitä. Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen tasokkaan ja laajan kirjallisuuskiertueen esiintyjät ovat nuoremman kirjallisuutemme kärkeä.
Kuinka kiperä on keskustan ja periferian suhde? Onko uuden kirjallisuuden vastaanotto kohdallaan? Mitä kuuluu humanismille? Näistä ja muista ajankohtaisista aiheista puhutaan Nuori Voima lehden paneeleissa. Paneelien puheenjohtajana toimii lehden päätoimittaja Martti-Tapio Kuuskoski. Keskusteluihin osallistuu kiertueväen lisäksi paikkakuntien omia sekä kesätapahtumissa vierailevia taiteentekijöitä ja kulttuuriaktivisteja.
Runojaan ja proosaansa lukevat kirjailijat Pauliina Haasjoki, Vilja-Tuulia Huotarinen, Sanna Karlström, Katja Kettu, Laura Lindstedt, Mikko Rimminen, Aki Salmela, Eino Santanen, Jarkko Tontti sekä Katariina Vuorinen.
Kesäkiertuebussin ensimmäinen pysähdyspaikka on Sysmän Kirjakyläpäivät lauantaina 4.7. Matka jatkuu Kuopioon 5.7., Kajaanin Runoviikoille 6.7., Ouluun 7.7., Hailuotoon 8.7., Jyväskylään 10.7., Mäntän Kuvataideviikoille 11.7. ja Oriveden Uuden kirjallisuuden päiville 12.7.
Lisätiedot:
Toiminnanjohtaja Laura Serkosalo
laura.serkosalo@nuorenvoimanliitto.fi
puh. 044 2074650
Kiertueen esiintyjien esittelyt
Pauliina Haasjoki (s. Ulvilassa 1976) on julkaissut kolme runokokoelmaa Ikkunassa on huone, Ukkosen odottajat ja Epäilyttävät puut sekä yhden runonäytelmän Kolmosten talo yhdessä Reetta Niemelän kanssa. Haasjoen neljäs runokokoelma Pääskynen ja lepakko ilmestyy syksyllä 2009. Kaunokirjallisen työnsä ohella Haasjoki on kirjallisuudentutkija.
Vilja-Tuulia Huotarinen (s. Lempäälässä 1977) on julkaissut kaksi runokokoelmaa Sakset kädessä ei saa juosta ja Naisen paikka sekä kaksi nuortenkirjaa Siljan laulu ja Siljan syksy. Huotariselle myönnettiin Suomen Kirjailijaliiton Nuori Manner -palkinto vuonna 2007. Hänen esikoiskokoelmansa oli ehdolla Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi 2004, ja toinen kokoelma YLE:n Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi 2007. Kaunokirjallisen työnsä ohella Huotarinen toimii sanataideohjaajana.
Sanna Karlström (s. Kokkolassa 1975) on julkaissut kolme runokokoelmaa Taivaan mittakaava, Päivänvalossa ja Harry Harlow´n rakkauselämät. Hän sai ensimmäisestä kokoelmastaan Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon 2004, ja kolmannesta kokoelmastaan Yleisradion Tanssiva karhu -runouspalkinnon 2009.
Katja Kettu (s. Rovaniemellä 1978) on julkaissut kaksi romaania Surujenkerääjä ja Hitsaaja. Ketun esikoisromaani oli Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokas vuonna 2005 ja sille myönnettiin Tiiliskivi-palkinto samana vuonna. Kaunokirjallisen työnsä ohella Kettu on ansioitunut animaatioelokuvien ja musiikkivideoiden ohjaaja.
Martti-Tapio Kuuskoski (s. Manacorissa, Espanjassa 1968) on Nuoren Voiman päätoimittaja. Taiteentutkija Kuuskoski on koulutukseltaan filosofian lisensiaatti. Tutkimuksensa ohella Kuuskoski on työskennellyt monipuolisesti kirjallisuuden ja elokuvan parissa. Hän on organisoinut kulttuuritapahtumia ja kirjoittanut moniin kulttuurijulkaisuihin ja kirjoihin. Kuuskoski ottaa aktiivisesti osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Laura Lindstedt (s. Kajaanissa 1976) on julkaissut romaanin Sakset vuonna 2007. Lindstedtin esikoisromaani oli ilmestymisvuonnaan Finlandia-palkintoehdokas, ja ehdolla Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Kaunokirjallisen työnsä ohella Lindstedt on kirjallisuudentutkija ja ottaa aktiivisesti osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Mikko Rimminen (s. Helsingissä 1975) on julkaissut kaksi runokokoelmaa Jännittävää olisi nähdä pihalla lintuja ja Sumusta pulppuavat mustat autot, kaksi romaania Pussikaljaromaani ja Pölkky, sekä proosateoksen Hämärä luonto yhdessä Kyösti Salokorven kanssa. Rimminen sai Pussikaljaromaanista Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2004, ja se oli samana vuonna myös Finlandia-palkintoehdokkaana. Rimmisen esikoiskokoelma oli ilmestymisvuonnaan Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokas.
Aki Salmela (s. Vantaalla 1976) on julkaissut kolme suomenkielistä runokokoelmaa Sanomattomia lehtiä, Leikitään kotia ja Tyhjyyden ympärillä. Näiden lisäksi hän on julkaissut englanninkielisen kokoelman Word in Progress. Salmela sai esikoiskokoelmastaan Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon 2004, samana vuonna se oli myös Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokas. Salmelan kolmas kokoelma voitti Yleisradion Tanssiva karhu -runouspalkinnon vuonna 2008. Hänen seuraava kokoelmansa Yhtä ja samaa ilmestyy syksyllä 2009. Kaunokirjallisen työnsä ohella Salmela on ansiokas runouden suomentaja.
Eino Santanen (s. Helsingissä 1975) on julkaissut kaksi runokokoelmaa Kuuntele, romantiikkaa ja Merihevonen kääntää kylkeään. Santanen sai toisesta kokoelmastaan Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon 2006, ja se oli samana vuonna ehdolla Yleisradion Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Kaunokirjallisen työnsä ohella Santanen on toiminut Nuoren Voiman päätoimittajana vuosina 2003-2006, ja on nykyisin Nuoren Voiman Liiton puheenjohtaja.
Jarkko Tontti (s. Tampereella 1971) on julkaissut runokokoelman Vuosikirja ja romaanin Luokkakokous, hänen toinen runokokoelmansa Jacasser ilmestyy syksyllä 2009. Tontti sai ensimmäisestä kokoelmastaan Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon 2006 ja se oli myös ehdolla Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Kaunokirjallisen työnsä ohella Tontti ottaa aktiivisesti osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Katariina Vuorinen (s. Janakkalassa 1976) on julkaissut kaksi runokokoelmaa Edith suuteli minua unessa ja Kylmä rintama. Vuorisen esikoiskokoelma oli Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokas vuonna 2001. Kaunokirjallisen työnsä ohella Vuorinen on Keski-Suomen kirjailijoiden puheenjohtaja ja työskentelee Jyväskylän yliopistossa.
Vilja-Tuulia Huotarinen (s. Lempäälässä 1977) on julkaissut kaksi runokokoelmaa Sakset kädessä ei saa juosta ja Naisen paikka sekä kaksi nuortenkirjaa Siljan laulu ja Siljan syksy. Huotariselle myönnettiin Suomen Kirjailijaliiton Nuori Manner -palkinto vuonna 2007. Hänen esikoiskokoelmansa oli ehdolla Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi 2004, ja toinen kokoelma YLE:n Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi 2007. Kaunokirjallisen työnsä ohella Huotarinen toimii sanataideohjaajana.
Sanna Karlström (s. Kokkolassa 1975) on julkaissut kolme runokokoelmaa Taivaan mittakaava, Päivänvalossa ja Harry Harlow´n rakkauselämät. Hän sai ensimmäisestä kokoelmastaan Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon 2004, ja kolmannesta kokoelmastaan Yleisradion Tanssiva karhu -runouspalkinnon 2009.
Katja Kettu (s. Rovaniemellä 1978) on julkaissut kaksi romaania Surujenkerääjä ja Hitsaaja. Ketun esikoisromaani oli Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokas vuonna 2005 ja sille myönnettiin Tiiliskivi-palkinto samana vuonna. Kaunokirjallisen työnsä ohella Kettu on ansioitunut animaatioelokuvien ja musiikkivideoiden ohjaaja.
Martti-Tapio Kuuskoski (s. Manacorissa, Espanjassa 1968) on Nuoren Voiman päätoimittaja. Taiteentutkija Kuuskoski on koulutukseltaan filosofian lisensiaatti. Tutkimuksensa ohella Kuuskoski on työskennellyt monipuolisesti kirjallisuuden ja elokuvan parissa. Hän on organisoinut kulttuuritapahtumia ja kirjoittanut moniin kulttuurijulkaisuihin ja kirjoihin. Kuuskoski ottaa aktiivisesti osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Laura Lindstedt (s. Kajaanissa 1976) on julkaissut romaanin Sakset vuonna 2007. Lindstedtin esikoisromaani oli ilmestymisvuonnaan Finlandia-palkintoehdokas, ja ehdolla Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Kaunokirjallisen työnsä ohella Lindstedt on kirjallisuudentutkija ja ottaa aktiivisesti osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Mikko Rimminen (s. Helsingissä 1975) on julkaissut kaksi runokokoelmaa Jännittävää olisi nähdä pihalla lintuja ja Sumusta pulppuavat mustat autot, kaksi romaania Pussikaljaromaani ja Pölkky, sekä proosateoksen Hämärä luonto yhdessä Kyösti Salokorven kanssa. Rimminen sai Pussikaljaromaanista Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2004, ja se oli samana vuonna myös Finlandia-palkintoehdokkaana. Rimmisen esikoiskokoelma oli ilmestymisvuonnaan Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokas.
Aki Salmela (s. Vantaalla 1976) on julkaissut kolme suomenkielistä runokokoelmaa Sanomattomia lehtiä, Leikitään kotia ja Tyhjyyden ympärillä. Näiden lisäksi hän on julkaissut englanninkielisen kokoelman Word in Progress. Salmela sai esikoiskokoelmastaan Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon 2004, samana vuonna se oli myös Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokas. Salmelan kolmas kokoelma voitti Yleisradion Tanssiva karhu -runouspalkinnon vuonna 2008. Hänen seuraava kokoelmansa Yhtä ja samaa ilmestyy syksyllä 2009. Kaunokirjallisen työnsä ohella Salmela on ansiokas runouden suomentaja.
Eino Santanen (s. Helsingissä 1975) on julkaissut kaksi runokokoelmaa Kuuntele, romantiikkaa ja Merihevonen kääntää kylkeään. Santanen sai toisesta kokoelmastaan Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon 2006, ja se oli samana vuonna ehdolla Yleisradion Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Kaunokirjallisen työnsä ohella Santanen on toiminut Nuoren Voiman päätoimittajana vuosina 2003-2006, ja on nykyisin Nuoren Voiman Liiton puheenjohtaja.
Jarkko Tontti (s. Tampereella 1971) on julkaissut runokokoelman Vuosikirja ja romaanin Luokkakokous, hänen toinen runokokoelmansa Jacasser ilmestyy syksyllä 2009. Tontti sai ensimmäisestä kokoelmastaan Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon 2006 ja se oli myös ehdolla Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Kaunokirjallisen työnsä ohella Tontti ottaa aktiivisesti osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Katariina Vuorinen (s. Janakkalassa 1976) on julkaissut kaksi runokokoelmaa Edith suuteli minua unessa ja Kylmä rintama. Vuorisen esikoiskokoelma oli Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokas vuonna 2001. Kaunokirjallisen työnsä ohella Vuorinen on Keski-Suomen kirjailijoiden puheenjohtaja ja työskentelee Jyväskylän yliopistossa.
tiistai 9. kesäkuuta 2009
Kytkin!
"Kytkin"
Nuoren Voiman Liiton kesäkiertue 2009
Ohjelmassa runon ja proosan luentaa. Neljällä paikkakunnalla Nuori Voima -lehden paneeli, puheenjohtajana lehden päätoimittaja Martti-Tapio Kuuskoski.
4.7. Sysmän kirjakyläpäivät
Sysmän kirjakauppa (Sysmäntie 55) klo 14 & ravintola Uoti (Keskustie 1) klo 22
Esiintyjät: Pauliina Haasjoki, Sanna Karlström, Aki Salmela, Eino Santanen, Jarkko Tontti
5.7. Kuopio
Kummin Aitta, ravintola Kummisetä (Minna Canthinkatu 44) klo 15
Paneelikeskustelu ”Keskus/periferia”: Jyrki Heikkinen, Katja Kettu, Jarkko Tontti, Jouni Tossavainen
Esiintyjät: Pauliina Haasjoki, Laura Lindstedt, Jarkko Tontti
6.7. Kajaanin Runoviikko
Ravintola Sirius (Brahenkatu 5) klo 18.30
Paneelikeskustelu ”Kirjallisuuden performatiivisuus”: Markku Hernetkoski, Hanna Ojala, Mikko Rimminen, Mikko Roiha, Sonja Ryhänen ja Esko Vatula
Esiintyjät: Katja Kettu, Laura Lindstedt, Katariina Vuorinen
7.7. Oulu
Tähtitornin kahvila (Linnasaari 1) klo 18
Paneelikeskustelu ”Uusi kirjallisuus ja sen vastaanotto”: Pauliina Haasjoki, Paavo Heinonen, Essi Kummu, Eino Santanen
Esiintyjät: Sanna Karlström, Katja Kettu, Eino Santanen, Jarkko Tontti, Katariina Vuorinen
8.7. Hailuoto
Ravintola Nassakka (Luovontie 150) klo 18
Esiintyjät: Katja Kettu, Laura Lindstedt, Mikko Rimminen, Katariina Vuorinen
Lisäksi yleisölle avoin Runokaraoke
10.7. Jyväskylä
Kirjailijatalo (Seminaarinkatu 26B), paneelikeskustelu klo 15, runoklubi klo 19
Paneelikeskustelu "Humanismi": Anna Helle, Laura Lindstedt, Risto Niemi-Pynttäri, Hannu Waarala
Esiintyjät: Pauliina Haasjoki, Vilja-Tuulia Huotarinen, Aki Salmela, Eino Santanen, Katariina Vuorinen
11.7. Mäntän kuvataideviikot
G.A. Serlachius -museo (R. Erik Serlachiuksen katu 2) klo 15
Esiintyjät: Pauliina Haasjoki, Sanna Karlström, Eino Santanen, Jarkko Tontti, Katariina Vuorinen
12.7. Orivesi, Uuden kirjan päivät
Oriveden opisto (Koulutie 5) klo 15
Esiintyjät: Pauliina Haasjoki, Sanna Karlström, Laura Lindstedt, Katariina Vuorinen
Muutokset mahdollisia!
Nuoren Voiman Liiton kesäkiertue 2009
Ohjelmassa runon ja proosan luentaa. Neljällä paikkakunnalla Nuori Voima -lehden paneeli, puheenjohtajana lehden päätoimittaja Martti-Tapio Kuuskoski.
4.7. Sysmän kirjakyläpäivät
Sysmän kirjakauppa (Sysmäntie 55) klo 14 & ravintola Uoti (Keskustie 1) klo 22
Esiintyjät: Pauliina Haasjoki, Sanna Karlström, Aki Salmela, Eino Santanen, Jarkko Tontti
5.7. Kuopio
Kummin Aitta, ravintola Kummisetä (Minna Canthinkatu 44) klo 15
Paneelikeskustelu ”Keskus/periferia”: Jyrki Heikkinen, Katja Kettu, Jarkko Tontti, Jouni Tossavainen
Esiintyjät: Pauliina Haasjoki, Laura Lindstedt, Jarkko Tontti
6.7. Kajaanin Runoviikko
Ravintola Sirius (Brahenkatu 5) klo 18.30
Paneelikeskustelu ”Kirjallisuuden performatiivisuus”: Markku Hernetkoski, Hanna Ojala, Mikko Rimminen, Mikko Roiha, Sonja Ryhänen ja Esko Vatula
Esiintyjät: Katja Kettu, Laura Lindstedt, Katariina Vuorinen
7.7. Oulu
Tähtitornin kahvila (Linnasaari 1) klo 18
Paneelikeskustelu ”Uusi kirjallisuus ja sen vastaanotto”: Pauliina Haasjoki, Paavo Heinonen, Essi Kummu, Eino Santanen
Esiintyjät: Sanna Karlström, Katja Kettu, Eino Santanen, Jarkko Tontti, Katariina Vuorinen
8.7. Hailuoto
Ravintola Nassakka (Luovontie 150) klo 18
Esiintyjät: Katja Kettu, Laura Lindstedt, Mikko Rimminen, Katariina Vuorinen
Lisäksi yleisölle avoin Runokaraoke
10.7. Jyväskylä
Kirjailijatalo (Seminaarinkatu 26B), paneelikeskustelu klo 15, runoklubi klo 19
Paneelikeskustelu "Humanismi": Anna Helle, Laura Lindstedt, Risto Niemi-Pynttäri, Hannu Waarala
Esiintyjät: Pauliina Haasjoki, Vilja-Tuulia Huotarinen, Aki Salmela, Eino Santanen, Katariina Vuorinen
11.7. Mäntän kuvataideviikot
G.A. Serlachius -museo (R. Erik Serlachiuksen katu 2) klo 15
Esiintyjät: Pauliina Haasjoki, Sanna Karlström, Eino Santanen, Jarkko Tontti, Katariina Vuorinen
12.7. Orivesi, Uuden kirjan päivät
Oriveden opisto (Koulutie 5) klo 15
Esiintyjät: Pauliina Haasjoki, Sanna Karlström, Laura Lindstedt, Katariina Vuorinen
Muutokset mahdollisia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
